Roland Boutique –sarjan tarinaLegendaaristen JUPITER-8, JUNO-106 ja JX-3P –syntikoiden suunnittelijoiden haastattelu

The Roland Boutique Series Story

Roland Boutique on uusi sarja instrumentteja, jotka uskollisesti toistavat historiallisten JUPITER-8, JUNO-106 ja JX-3P –syntikoiden soinnin ja ulkomuodon kompaktissa koossa. Tässä haastattelussa alkuperäisten instrumenttien pääsuunnittelijat Kazuhisa Takahashi, Hideki Izuchi ja Akira Matsui, kolme legendaa, kertovat joitakin ennen kuulemattomia tarinoita alkuperäisten instrumenttien kehittelystä sekä mielikuviaan uusista Roland Boutique-sarjan luomuksista. Herrat Takahashi ja Izuchi ovat edelleen aktiivisuunnittelijoita Rolandilla herra Matsuin ollessa jo eläkkeellä. Haastattelun toisessa osassa Takeshi Tojo, Masato Ohnishi ja Hirotake Tohyama—Roland Boutique –sarjan kehittäjät—liittyvät keskusteluun.

Mitä rehellisesti ajattelette Roland Boutique -sarjasta? Alkuperäisten instrumenttien suunnittelijoina, mitkä olivat ajatuksenne, kun kuulitte näistä moderneista versioista?

Takahashi:Olin kuullut tästä tuotesarjasta melko aikaisin asemani vuoksi ja olin rehellisesti innoissani siitä. Olin todella innoissani sellaisen instrumentin simulaatiosta, jonka kehitystyössä olin ollut mukana vuosikymmeniä sitten. Tuon ajan syntikoissa on ainutlaatuinen, vain analogisesta saatava tunnelma, joten olin kiinnostunut näkemään kuinka paljon siitä pystytään luomaan uudelleen digitaalisesti. Tiesin, että Roland Boutique –sarjan kehittäjätiimi teki tosissaan töitä asian eteen. Olin ehkä enemmän innoissani kuin utelias.

Matsui:En enää työskentele yrityksessä, joten en ollut kuullut tästä projektista kuin vasta aivan vähän aikaa jonkun mainitessa "Teemme työtä projektissa, joka koskee JX-3P:tä." Olin todella onnellinen kuullessani tästä. Olin tyytyväinen, että Roland julkaisee uudenlaisen tuotteen, jonka kehittelyssä olin mukana aikanaan. JX-3P oli erityisen tärkeä tuote minulle.

Muistuuko mieleesi mielenkiintoisia seikkoja JX-3P:stä?

Matsui:Syntikka suunniteltiin Rolandin Matsumoton tehtaalla. Työskentelin Matsumotossa silloin kehitellen kitarasyntikoita. GR-300:een ja GR-100:n asti kitarasyntikat perustuivat vireen muuntamiseen CV:ksi (Control Voltage - ohjausjännite), joka puolestaan ohjasi analogisyntikkaa. Seuraavan sukupolven kitarasyntikan suunnittelussa päätimme käyttää metodia, jossa vire muutettaisiin MIDI-muotoon, joka sitten ohjaisi ääniyksikköä digitaalisesti (vaikka ääniyksikkö itse olisikin edelleen analoginen). Tutkimme, kuinka kitaristit käyttivät GR-300:a ja GR-100:a ja huomasimme, etteivät he paljoakaan tehneet omia soundejaan. [Nauraa.] Joten jos näin oli, päätimme käyttää helppokäyttöistä syntikkaa, jossa oli valmiita soundeja. Tämä oli alku GR-700 -projektille.

GR-700:ssa olisi oma pitch-to-MIDI –konvertteri sekä ääniyksikkö valmiine soundeineen. Vaikka kyseessä olisikin preset-syntikka, olisi sillä silti liian vaikea tehdä soundeja ilman säätimiä. Teimme siis programmerin—vain kehitystarkoituksessa—jolla pystyimme säätämään soundeja. Kehitystyön myöhemmässä vaiheessa yksi tiiminvetäjistä huomioi "Tuohonhan voisi yhdistää koskettimiston ja tehdä siitä polyfonisen syntikan, eikö vain?” [Nauraa.] Joten näin JX-3P syntyi. Syy kuusiäänisyyteen on, että se on alunperin tarkoitettu kitarasyntikan ääniyksiköksi, kitarahan on kuusikielinen instrumentti. [Nauraa.]

GR-700 julkaistiin 1984 ja JX-3P 1983. Tarkoitatko, että GR-700:n suunnittelu oli aloitettu aiemmin ja JX-3P kehitettiin siitä?

Matsui:Kyllä, juuri näin. GR-700 julkaisu viivästyi jonkin verran, koska kontrollerin kehittely vei enemmän aikaa. Päätimme julkaista JX-3P:n sekä programmerin jota käytimme kehitystyössä, ja nimesimme sen PG-200:ksi. JX-3P:n nimessä oleva "3P" tulee kolmesta P-alkuisesta sanasta "Programmable Preset Polyphonic."

Minkälaisia muistoja JUNO-106:sta?

Izuchi:Käytimme yhtä oskillaattoria JUNO –sarjassa pitääksemme hinnan kurissa, mutta soundi jäi luonnollisesti ohuemmaksi kuin esimerkiksi JUPITER-8:n tai JX-3P:n, joissa käytettiin kahta oskillaattoria. Päätavoitteemme olikin JUNO –sarjaa kehitettäessä tuottaa paksuja ja tiheitä soundeja vain yhdellä oskillaattorilla. Pyrimme siihen usealla strategialla, kuten lisäämällä choruksen sekä korostamalla bassotaajuuksia kun ylipäästösuodin ei ollut käytössä. Ylipäästösuotimen tasainen flat-asetus on itseasiassa vain yhden pykälän päässä nollasta. [Naurua.]

JUNO-106 on edelleen järkkymättömän suosittu. JUNO-60:a pidetään myös edelleen korkeassa arvossa ja siitä saa hyvän hinnan käytettynä. Kuinka erilaisia JUNO-106:n ja JUNO-60:n piirit ovat toisistaan?

Izuchi:JUNO-60:een meni paljon rahaa. [Nauraa.] Käytimme paljon ensiluokkaisia osia. Jos muistan oikein, JUNO-60:n hinta oli 240.000 jenin paikkeilla, kun taas JUNO-106 maksoi reilun 100.000 vähemmän eli noin 130.000 jeniä. Halusimme JUNO-106:n olevan edullisempi keinolla millä tahansa.

Entä JUNO-60 ja JUNO-6?

Izuchi:Kaikki soundiin liittyvä on sama noissa kahdessa mallissa. JUNO-60 on käytännössä JUNO-6 patch-muistiominaisuudella.

Mitä muistatte JUPITER-8:sta?

Takahashi:Syntikan koko ja laajuus teki kaikesta varsin haastavaa. Piirilevyt oli järjestetty soittimen sisällä kahteen kerrokseen ja niitä oli melkoinen määrä, en tosin muista tarkalleen kuinka monta. Soittimen osien määrä oli myös melkoinen ja niiden kaikkien piti toimia täydellisesti. Koska se oli analoginen laite, oli paljon komponentteja, joita piti säätää. Kun sait yhden osan toimimaan juuri oikein, se saattoi vaikuttaa toiseen huonolla tavalla, joten töitä oli paljon. Soittimeen oli pakattu niin paljon osia, että sen kantamiseen tarvittiin kaksi ihmistä.

JUPITER-8 maksoi aikanaan 980.000 jeniä. Oliko teillä jo kehitysvaiheessa hinta-ajatus?

Takahashi:Soittimen konsepti oli tehdä siitä paras mahdollinen syntikka, joten emme kiinnittäneet mitään huomiota hintaan.

Matsui:Herra Takahashi puhui äskettäin analogisten piirien säätämisestä ja muistin, kuinka juuri Rolandille tultuani työskentelin osastolla, joka vastasi SYSTEM-700 –syntikoiden kasaamisesta ja säätämisestä. Siinä oli yli 100 puolikiinteää vastusta ja muistan, kuinka työskentelin aamusta myöhäiseen iltaan tehden säätöjä niihin. [Nauraa.] Siitä kokemuksesta viisastuneenä päätin, että jos koskaan pääsen kehittelemään syntikkaa, suunnittelisin sellaisen joka ei vaatisi kaikkea tuota raastavaa työtä. Käytimmekin JX-3P:ssä digitaalisuutta minimoiden säädettävien komponenttien määrän.

Izuchi:JUNO-sarja oli itse asiassa ensimmäinen, jossa käytettiin digitaalisesti ohjattuja oskillaattoreita - tuon järjestelmän ydinosa oli NEC PD8253 -piiri. JUNO ei kuitenkaan ollut ensimmäinen tuote, jossa tuota piiriä käytettiin. Ollaksemme tarkkoja, käytimme tuota piiriä ensimmäisen kerran EP-09 –sähköpianossa. Piiri toimi hyvin siinä, joten päätimme käyttää sitä myös syntikoissa.

Matsui:DCO:t pysyivät hyvin vireessä, mutta niitä oli vaikea hienovirittää. Noina päivinä DCO:t olivat 16-bittisiä ja oli varsin vaikeaa säätää oskillaatorin taajuuden hienovaraisia muutoksia. Oli siis melkoinen haaste saada aikaan hienovireitä, jotka kuulostivat hyviltä. Jonkin aikaa asiaa mietittyämme suunnittelimme analogisesti ohjattavan pääoskillaattorin JX-3P:n DCO:lle ja teimme hienoviritykset tällä oskillaattorilla. Voidaan siis sanoa tämän olleen analogi/digitaalihybridipiiri. Oskillaattoria ohjataan digitaalisesti, mutta se säilyttää joitakin analogisia piirteitä ja pysyy vireessä.

JX-3P oli ensimmäinen syntikka, joka tuki MIDI-standardia. Mitä muistatte tästä?

Matsui:Kun JX-3P –prototyyppimme oli melkein valmis, teimme MIDI-kokeen Sequential Circuitsin suunnittelijoiden kanssa Yhdysvalloissa. En itse päässyt paikalle, joten toiset tiimimme jäsenet tekivät kokeen. Muistaakseni se oli vuotta ennenkuin MIDI-standardi julkaistiin vuoden 1983 Winter NAMM –messuilla. Kytkimme kaksi syntikkaa yhteen, JX-3P –prototyyppimme sekä Sequential Circuits -syntikan—muistaakseni Prophet-600:n—MIDI:llä ja näytimme, kuinka yhden syntikan koskettimistolla voidaan soittaa toista. Yleisö puhkesi suosionosoituksiin nähtyään tämän. [Nauraa.]

Tosin vaikka nuottinumerot osuivatkin täydellisesti, pitch bend ei toiminut oikein ja muistan saaneeni puhelun hätääntyneeltä suunnittelijalta, joka sanoi "pitch bend menee päinvastaiseen suuntaan!" [Naurua.] Johon minä vastasin tyyliin "Emme ole vielä sopineet protokollasta, joten ei ole väliä kummin päin se toimii. Te päätätte”. Tästä tuli pohja, jolle MIDI-standardi rakennettiin. Tänä päivänä kommunikoimme helposti sähköpostin välityksellä, mutta silloin käytössä oli vain puhelin. Sen lisäksi pitch bendin kaltaiset yksityiskohdat olivat osaltaan myös maku- ja tottumiskysymyksiä, joten kaiken tuon koordinointi oli melkoista hommaa. [Nauraa.]

Opettavatko veteraani-insinöörit Rolandilla nuoremmilleen erilaisia tekniikoita ja yleistä osaamista?

Matsui:En voi puhua tämän päivän metodeista, mutta en usko, että me koskaan opetimme mitään nuoremmille suunnittelijoille noina päivinä.

Izuchi:Näin on. Me vain teimme, mitä halusimme.

Takahashi:Jos olin noina päivinä projektissa tiimin jäsenenä, sain paljon tietotaitoa vain katselemalla vanhempia tiimin jäseniä. En usko, että se on paljon muuttunut tänä päivänä. Luulen, että kyse on edelleen enemmänkin tarvittavan tietotaidon omaksumisesta kuin suoranaisesta opetuksesta.

Nuoret kolleegat kyselevät minulta nykyään enemmän, johtuen tämän kaltaisista tuotteista (klassisten laitteiden simulaatioista). En pidä itseäni minään legendana tai mitään sellaista, mutta nuoremmat viittaavat minuun lempinimellä "Takahashi-san, joka teki analogisyntikoita". [Nauraa.] Joten annan neuvoja, kun minulta kysytään tästä alueesta. AIRA TR-8:n kanssa kävi samalla tavalla, alkuperäistä TR-808:aa kehittämässä ollut insinööri kirjoitti kytkentäkaavioon perustuvan ohjelman ja antoi neuvoja, kuinka alkuperäinen voitaisiin toisintaa. Ilman tuota tuotetta meillä tuskin olisi ollut mahdollista jakaa perimätietoa TR-808:n tai TR-909:n ominaisuuksista nuoremmille insinööreille.

Entäpä Roland Boutique-sarja?

Tojo:Sarja perustuu ACB (Analog Circuit Behavior) -teknologiaan, joten mallinsimme alkuperäisten piirit ja veimme sen sitten niin pitkälle kuin itse pystyimme. Mutta sittenkin vastaan tuli seikkoja, joita emme pystyneet selvittämään, joten siinä vaiheessa puhuimme vanhemmille insinööreille.

Izuchi:Neuvoni oli "Varmistukaa, että saatte 'juuri tämän' oikein."

Mitä tarkoitit "juuri tällä"?

Izuchi:Se on [JUNO-106:n] chorus. Painotin, "Varmistukaa, että saatte choruksen oikein." [Nauraa.]

Mitä ajattelette valmiista Roland Boutique -sarjasta?

Izuchi:Kun näin ensikertaa JU-06:n, ajattelin, että siinäpä näppärä vempain. Mutta kuultuani sen soundin, ymmärsin, ettei kyseessä ollut mikään vempain. Tuntui kuin soittaisin oikeata JUNO-106:a, olin otettu simulaation tasosta. En tiedä oliko vaatimukseni mennyt perille, mutta chorus oli myös poikkeuksellisen hyvin mallinnettu. Muutama viikko sitten päätin kuunnella sen soundeja tarkemmin ja soitin sitä äänieristetyssä huoneessa, ja se todellakin vakuutti minut. Olin vaikuttunut siitä, kuinka ACB –teknologialla pystytään tämän tasoiseen simulointiin käyttämällä pelkästään kytkentäkaaviota ja alkuperäistä instrumenttia.

Tohyama:JUNO-106:n julkaisusta on jo monta vuotta ja huomasimme alkuperäisiä soittimia läpikäydessämme (iästä johtuvia) erilaisuuksia. Oli vaikea päättää, mitä noista ominaisuuksista simuloisimme.

Tojo:BBD (komponentti, jolla signaalia viivästetään) saattaa alkaa kohista enemmän vuosien saatossa. Ensimmäisessä alkuperäisessä laitteessa oli paljon kohinaa, mutta toisesta testikappaleesta oli pidetty parempaa huolta ja se kohisikin vähemmän. Säädimme kohinan siten, että se kuulosti hyvältä.

Matsui:Olen kokeillut JX-03:a vasta vähän aikaa, mutta vaikutelmani on, että se on hyvin tehty. Aion testata sitä tarkemmin pikimmiten.

Onko teillä alkuperäisten syntikoiden kehittäjinä kysymyksiä tai kommentoitavaa Roland Boutique –sarjan kehittäjille?

Matsui:Me vanhemman polven kehittäjät olimme todella innoissamme, kun rakensimme näitä laitteita. [Nauraa.] Into ja ilo oli tärkeintä meille. Olitteko te innoissanne, kun kehittelitte näitä [uusia] tuotteita?

Tojo:Kyllä me olimme. Tulin Rolandille, koska rakastin Roland –syntikoita ja minulla oli palava halu tehdä tämän kaltaisia tuotteita. Oli todella jännittävää päästä herättämään ihailemiani syntikoita henkiin. Minulla oli todella hauskaa.

Ohnishi:Minusta tuntui samalta. Olin ollut siihen asti Rolandilla tekemisissä vain ilman koskettimia olevien instrumenttien kanssa. Tämä projekti oli todella hauska, olihan se ensimmäinen mahdollisuuteni päästä kehittämään koskettimisto-instrumenttia ja vielä kaiken lisäksi sellaista, joka perustuu aikanaan omistamaani JUNO-106:een.

Tohyama:Minusta tuntuu, että tämän kaltaisten tuotteiden kohdalla lisäominaisuudet vain tekevät niistä enemmän työkaluja ja vähemmän musikaalisia instrumentteja. Kaikissa kolmessa kehitystyömme perustana olevassa syntikassa on niin voimallinen ja omalaatuinen luonne, että minusta todellakin tuntui, että olin tekemässä musikaalisia instrumentteja.

Matsui:On sanomattakin selvää, että tekijän täytyy olla innoissaan, jotta hyvä instrumentti syntyy.

Takahashi:Aivan kuten herra Izuchi mainitsi aiemmin, meidän päivinämme teimme tuotteita, joita todellakin halusimme omistaa. Vaikka esimiehemme saattoivat höykyttää meitä, teimme salaa juuri niinkuin halusimme. [Naurua.] Sen ansiosta pystyimme suunnittelemaan instrumentteja, jotka ovat keränneet varsin paljon kunniaa. Tottakai mukana oli sellaisiakin, jotka epäonnistuivat kaupallisesti. Ja mielestäni näin pitääkin olla.

Matsui:Joka tapauksessa, ACB on upeaa teknologiaa. Kun kehitimme JX-3P:tä, asetimme paljon painoa soundille ja käytimme paljon aikaa raudan ja softan virittämiseen. Teimme kovasti töitä syntikan soundien eteen ja nyt ne voidaan helposti toisintaa digitaalisesti. Olin eräällä tapaa kateellinen tämän päivän insinööreille vai pitäisikö sanoa, että toivoisin edelleen olevani keskitason johtaja Rolandilla. [Naurua.]

Tojo:Sanot noin, mutta ilman kehittämääsi JX-3P:tä ei JX-03:a voisi olla olemassa.

Matsui:Aivan, totta. [Nauraa.]

Vasemmalta oikealle: Masato Ohnishi, Hideki Izuchi, Hirotake Tohyama, Akira Matsui, Kazuhisa Takahashi ja Takeshi Tojo.